Sinitaivas - Tervetuloa viihtymään...

Jukka "GT" Lehtimäki:

Koskettimet, haitari, laulu
Syntymävuosi: 1985
Kotipaikka: Tampere
Email: jukka (at) sinitaivas.com

The Story:

Oli vuosi 85 ja maaliskuun alkua kun Mynämäkeläisen sähkömies-perushoitaja-pariskunnan perheeseen syntyi poikavauva. Vuoden päivät ehdin saada kaiken huomion, kunnes vauvoja tulikin toinen lisää. Pikkusisko. Näin oli Lehtimäen perherauha rikottu. Iso edellä ja pieni perässä, pelottavimmat seikkailut tietenkin toisin päin.

Soittoharrastus sai alkunsa äidin sähköuruista, joilla äiti soitti, ja yhdessä laulettiin Tiu tau tilheä ja muita nuoruusvuosien hittejä. Urkutunneille pääsin noin kuusi vuotiaana ja soittimeksi vaihtui piano noin vuoden kuluttua, kun kotiimme hankittiin oikea piano. Muutaman vuoden kuluttua yksityisillä opettajilla käydyt tunnit vaihtuivat Varsinais-Suomen musiikkiopistoon ja myöhemmin Turun seudun musiikkiopistoon. Esiintymiskokemusta oli kertynyt lähinnä sukulaisten ja koulun juhlissa, joissa usein pääsin soittamaan jonkin kappaleen. Musiikkiopiston myötä pääsin tutustumaan myös bändisoiton ihmeelliseen maailmaan. Bändin kanssa esiinnyttiin sitten musiikkiopiston juhlissa ja parin musikaaliprojektin myötä sain bändikokemusta huimasti lisää. Musiikkiopisto mahdollisti myös musiikinteorian opiskelun, mistä on ollut myöhemmin yllättävän paljon hyötyä. Ennen lukiokiireiden alkua ehdin opiskella parisen vuotta myös saxofonin soittoa.

Kiinnostus tanssi- ja iskelmämusiikkia kohtaan kasvoi heti lastenlaulujen jäätyä levyjen suosikkilistalta. Ensimmäisen tanssimusiikkikeikan soitin Virmon pelimannien kanssa vuonna 1998, silloin basson varressa. Seuraavana keväänä perustimme musiikkiopiston kavereiden kanssa ensimmäisen oman tanssiyhtyeen, mutta tämä projekti hiipui vuodenvaihteeseen mennessä muihin kiireisiin. Keikkoja ehdittiin tehdä kokonaista yksi, mutta kaikkine valmisteluineen oli tämäkin keikka opettavainen kokemus. Onneksi Mynämäkeläisen tanssiyhtye Tarvandersin mukana pääsin edelleen silloin tällöin tuuraajana soittelemaan.

Virmon pelimannit jatkoivat pääasiassa kansanmusiikin parissa ja vihdoin kun Loimaalta löytyi hieno matkamallinen urkuharmooni, pääsin jälleen heidän mukaansa ja nyt melkein pääsoittimellani, jalat vain polkemaan. Harmonistia olin tuuraamassa myös vuoden 2005 ajan Halikkolaisessa kansanmusiikkiyhtye Vissinkissä ja bassoa soitan edelleen Turun kaksirivisissä enemmän tai nykyisin ehkä vähemmän vakituisena jäsenenä. Olin mukana alusta alkaen myös Mynämäkeläisessä naislauluryhmässä, kuitenkin mieheksi pukeutuneena ja säestävänä osapuolena. Yhtyeen nimi oli NAIStime, nykyään Wirmakka.

Kiinostukseni tanssimiseen on alkanut jo melko nuorena, kun äiti opetti tanssimaan valssia ja foksia ollessani seitsemän vanha. Siskon kanssa alettiin sitten harrastaa kansantanhua Mietoisten nuorisoseurassa ja tämä harrastus jatkui aina armeija-ajoilleni asti. Tosin välissä oli muutaman vuoden tauko johtuen pienestä osaanotosta. Oikeissa lavatansseissa kävin ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana kun eräs kaverini sai puhuttua ympäri. Toista kertaa ei tarvinnutkaan houkutella, oli nimittäin sen verran paljon nuoria tyttöjä, että meni pienen pojan pää ihan sekaisin. Alkoikin armoton tanssikyydin vonkaaminen vanhemmilta kavereilta.

Tanssimusiikkia aloin soittaa uudelleen kun Turussa syntyi vuonna 2003 Rotukollit-Orkesteri. Heidän kanssaan soitimme pääasiassa yksityistilaisuuksissa viikonloppuisin. Soittoharrastus ei vielä tässä vaiheessa haitannut opiskeluja. Samana vuonna Rotukollien ”pohjalta” muodostui 11 tuumaa niminen 11-henkinen bilebändi. Näitä keikkoja oli harvemmin, mutta erilaisen musiikin soittaminen piristi kaikkia. Marraskuussa kollien kitaristi Pasi, joka soitti useissa kokoonpanoissa, otti minut mukaan Tanssiorkesteri Korpin harjoituksiin, kun heillä oli tarvetta haitarituuraajalle. Pasin mukaan koskettimetkin saattaisivat kelvata. No kelpasivathan ne ja pesti Korpeissa osoittautuikin vakituiseksi. Tuolloin en haitaria sen koommin hallinnut, mutta kesällä 2004 uskaltauduin ottamaan isoisäni pianohaitarin mukaan Korppi-keikalle. Kokeiltuamme paria kappaletta ennen keikan alkua oli haitari lentää läheiseen jokeen laulajamme toimesta, enkä nykyään edes ihmettele miksi. Yleisö välttyi täten karmeuksilta.

Mynämäen lukiosta selvisin puhtain paperein keväällä 2004 ja muutto Tampereelle oli edessä, kun pääsin lukemaan sähkötekniikkaa Tampereen teknilliseen yliopistoon. Sähkötekniikan opiskelu kiinnosti ja oli muutenkin luonteva vaihtoehto, olinhan viettänyt lukiokesäni sähkötöissä Mynämäessä. Saattoipa perintötekijöilläkin olla osuutta asiaan. Turun seudulla olevissa bändeissä mukanaolo kävi muuton vuoksi aavistuksen hankalammaksi, mutta ainoastaan 11 tuumasta jäin tuolloin kokonaan pois. Opiskelu Tampereella sujui syksyn vielä melko mallikkaasti.

Vuonna 2005 oli aika suorittaa asepalvelus ja onnekseni pääsinkin Turkuun Laivaston soittokuntaan. Miten voisi enää paremmin yhdistää asepalveluksen ja harrastuksen, tässä tapauksessa. Esiintymiskokemusta kertyi runsaasti, kun keskimäärin joka toinen päivä oli joku keikka. Viikonloppuisin ja joskus myös iltavapailla pystyin soittelemaan lisäksi siviiliyhtyeissä. Armeijan aikana alkoi ajatus työkseen soittamisesta yhä vahvistua. Vielä nuorena jaksaisi mennä ja olisi sekin homma sitten nähty. Mahdollisuutta siihen ei kuitenkaan vielä ollut.

Armeijan jälkeen olin sähkötöissä isäni firmassa parisen kuukautta ja jatkoin taas kevätpuolen opiskeluja Tampereella. Helmikuussa 2006 alkoi tapahtua kun kävin Valkealassa koesoitossa Ari Klemin bändiin ja tutustuin siellä rumpali Juha-Matti Aholaan. Parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen Juhis soitti ja kysyi mukaan triioon, jolla säestettäisiin trumpetisti Nalle Lehtosta ja mahdollisesti tehtäisiin keikkoja ihan triiollakin. Nyt oli poisjääminen Turun seudun bändeistä välttämätöntä kun keikkoja oli kuitenkin luvassa ihan kohtuullinen määrä ja uuteen triioon piti tietyllä tavalla sitoutua. Onneksi kaikki tapahtui melko kivuttomasti tuuraajien avulla.

Kesällä Rainer Friman tuli mukaamme laulamaan, hän oli Nallen kanssa tehnyt yhteistyötä jo aikoinaan. Olin saanut vihdoin soittaa työkseni, vuosi on mennyt nopeasti ja koulu ei enää niin nopeasti. Myös haitarin soitto sujuu jo hieman paremmin ja soitinkin on pysynyt kuivalla maalla, kiitos kärsivällisten bändikaverien.


	Jukka "GT" Lehtimäki: Koskettimet, haitari, laulu Syntymävuosi: 1985 Kotipaikka: Tampere Email: jukka (at) sinitaivas.com The Story: Oli vuosi 85 ja maaliskuun alkua kun Mynämäkeläisen sähkömies-perushoitaja-pariskunnan perheeseen syntyi poikavauva. Vuoden päivät ehdin saada kaiken huomion, kunnes vauvoja tulikin toinen lisää. Pikkusisko. Näin oli Lehtimäen perherauha rikottu. Iso edellä ja pieni perässä, pelottavimmat seikkailut tietenkin toisin päin. Soittoharrastus sai alkunsa äidin sähköuruista, joilla äiti soitti, ja yhdessä laulettiin Tiu tau tilheä ja muita nuoruusvuosien hittejä. Urkutunneille pääsin noin kuusi vuotiaana ja soittimeksi vaihtui piano noin vuoden kuluttua, kun kotiimme hankittiin oikea piano. Muutaman vuoden kuluttua yksityisillä opettajilla käydyt tunnit vaihtuivat Varsinais-Suomen musiikkiopistoon ja myöhemmin Turun seudun musiikkiopistoon. Esiintymiskokemusta oli kertynyt lähinnä sukulaisten ja koulun juhlissa, joissa usein pääsin soittamaan jonkin kappaleen. Musiikkiopiston myötä pääsin tutustumaan myös bändisoiton ihmeelliseen maailmaan. Bändin kanssa esiinnyttiin sitten musiikkiopiston juhlissa ja parin musikaaliprojektin myötä sain bändikokemusta huimasti lisää. Musiikkiopisto mahdollisti myös musiikinteorian opiskelun, mistä on ollut myöhemmin yllättävän paljon hyötyä. Ennen lukiokiireiden alkua ehdin opiskella parisen vuotta myös saxofonin soittoa. Kiinnostus tanssi- ja iskelmämusiikkia kohtaan kasvoi heti lastenlaulujen jäätyä levyjen suosikkilistalta. Ensimmäisen tanssimusiikkikeikan soitin Virmon pelimannien kanssa vuonna 1998, silloin basson varressa. Seuraavana keväänä perustimme musiikkiopiston kavereiden kanssa ensimmäisen oman tanssiyhtyeen, mutta tämä projekti hiipui vuodenvaihteeseen mennessä muihin kiireisiin. Keikkoja ehdittiin tehdä kokonaista yksi, mutta kaikkine valmisteluineen oli tämäkin keikka opettavainen kokemus. Onneksi Mynämäkeläisen tanssiyhtye Tarvandersin mukana pääsin edelleen silloin tällöin tuuraajana soittelemaan. Virmon pelimannit jatkoivat pääasiassa kansanmusiikin parissa ja vihdoin kun Loimaalta löytyi hieno matkamallinen urkuharmooni, pääsin jälleen heidän mukaansa ja nyt melkein pääsoittimellani, jalat vain polkemaan. Harmonistia olin tuuraamassa myös vuoden 2005 ajan Halikkolaisessa kansanmusiikkiyhtye Vissinkissä ja bassoa soitan edelleen Turun kaksirivisissä enemmän tai nykyisin ehkä vähemmän vakituisena jäsenenä. Olin mukana alusta alkaen myös Mynämäkeläisessä naislauluryhmässä, kuitenkin mieheksi pukeutuneena ja säestävänä osapuolena. Yhtyeen nimi oli NAIStime, nykyään Wirmakka. Kiinostukseni tanssimiseen on alkanut jo melko nuorena, kun äiti opetti tanssimaan valssia ja foksia ollessani seitsemän vanha. Siskon kanssa alettiin sitten harrastaa kansantanhua Mietoisten nuorisoseurassa ja tämä harrastus jatkui aina armeija-ajoilleni asti. Tosin välissä oli muutaman vuoden tauko johtuen pienestä osaanotosta. Oikeissa lavatansseissa kävin ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana kun eräs kaverini sai puhuttua ympäri. Toista kertaa ei tarvinnutkaan houkutella, oli nimittäin sen verran paljon nuoria tyttöjä, että meni pienen pojan pää ihan sekaisin. Alkoikin armoton tanssikyydin vonkaaminen vanhemmilta kavereilta. Tanssimusiikkia aloin soittaa uudelleen kun Turussa syntyi vuonna 2003 Rotukollit-Orkesteri. Heidän kanssaan soitimme pääasiassa yksityistilaisuuksissa viikonloppuisin. Soittoharrastus ei vielä tässä vaiheessa haitannut opiskeluja. Samana vuonna Rotukollien ”pohjalta” muodostui 11 tuumaa niminen 11-henkinen bilebändi. Näitä keikkoja oli harvemmin, mutta erilaisen musiikin soittaminen piristi kaikkia. Marraskuussa kollien kitaristi Pasi, joka soitti useissa kokoonpanoissa, otti minut mukaan Tanssiorkesteri Korpin harjoituksiin, kun heillä oli tarvetta haitarituuraajalle. Pasin mukaan koskettimetkin saattaisivat kelvata. No kelpasivathan ne ja pesti Korpeissa osoittautuikin vakituiseksi. Tuolloin en haitaria sen koommin hallinnut, mutta kesällä 2004 uskaltauduin ottamaan isoisäni pianohaitarin mukaan Korppi-keikalle. Kokeiltuamme paria kappaletta ennen keikan alkua oli haitari lentää läheiseen jokeen laulajamme toimesta, enkä nykyään edes ihmettele miksi. Yleisö välttyi täten karmeuksilta. Mynämäen lukiosta selvisin puhtain paperein keväällä 2004 ja muutto Tampereelle oli edessä, kun pääsin lukemaan sähkötekniikkaa Tampereen teknilliseen yliopistoon. Sähkötekniikan opiskelu kiinnosti ja oli muutenkin luonteva vaihtoehto, olinhan viettänyt lukiokesäni sähkötöissä Mynämäessä. Saattoipa perintötekijöilläkin olla osuutta asiaan. Turun seudulla olevissa bändeissä mukanaolo kävi muuton vuoksi aavistuksen hankalammaksi, mutta ainoastaan 11 tuumasta jäin tuolloin kokonaan pois. Opiskelu Tampereella sujui syksyn vielä melko mallikkaasti. Vuonna 2005 oli aika suorittaa asepalvelus ja onnekseni pääsinkin Turkuun Laivaston soittokuntaan. Miten voisi enää paremmin yhdistää asepalveluksen ja harrastuksen, tässä tapauksessa. Esiintymiskokemusta kertyi runsaasti, kun keskimäärin joka toinen päivä oli joku keikka. Viikonloppuisin ja joskus myös iltavapailla pystyin soittelemaan lisäksi siviiliyhtyeissä. Armeijan aikana alkoi ajatus työkseen soittamisesta yhä vahvistua. Vielä nuorena jaksaisi mennä ja olisi sekin homma sitten nähty. Mahdollisuutta siihen ei kuitenkaan vielä ollut. Armeijan jälkeen olin sähkötöissä isäni firmassa parisen kuukautta ja jatkoin taas kevätpuolen opiskeluja Tampereella. Helmikuussa 2006 alkoi tapahtua kun kävin Valkealassa koesoitossa Ari Klemin bändiin ja tutustuin siellä rumpali Juha-Matti Aholaan. Parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen Juhis soitti ja kysyi mukaan triioon, jolla säestettäisiin trumpetisti Nalle Lehtosta ja mahdollisesti tehtäisiin keikkoja ihan triiollakin. Nyt oli poisjääminen Turun seudun bändeistä välttämätöntä kun keikkoja oli kuitenkin luvassa ihan kohtuullinen määrä ja uuteen triioon piti tietyllä tavalla sitoutua. Onneksi kaikki tapahtui melko kivuttomasti tuuraajien avulla. Kesällä Rainer Friman tuli mukaamme laulamaan, hän oli Nallen kanssa tehnyt yhteistyötä jo aikoinaan. Olin saanut vihdoin soittaa työkseni, vuosi on mennyt nopeasti ja koulu ei enää niin nopeasti. Myös haitarin soitto sujuu jo hieman paremmin ja soitinkin on pysynyt kuivalla maalla, kiitos kärsivällisten bändikaverien.