|
||
Juha-Matti "Juhis" Ahola:
Rummut, laulu The Story:
Soittoharrastukseni alkoi melko varhain puhelinluettelon ollessa harmonikan roolissa n. 4-vuotiaana. 6-vuotiaana aloitin harmonikansoiton yksityistunnit Juhani Kulhelmin opissa. Haitarinsoitto jatkui ja 11-vuotiaana rupesi kiinnostamaan kitaransoitto. Ollessani 12-vuotias lauloin Kouvolan Tenavatähti-kilpailuissa kappaleen Ei kauniimpaa, säestäen itse itseäni kitaralla. Jo tuolloin iskelmämusiikki näytteli vahvaa roolia elämässäni. Osasyyksi tähän mainittakoon, että isäni Matti Ahola joka oli teki laulajan hommia pääosin viikonloppuisin päätyönsä ohessa lauloi minulle useasti vanhaa tanssimusiikkia ja iskelmää. Kasvoin ikään kuin iskelmämusiikkiin. 12-vuotiaana soitin myös ensimmäisen keikkani Korian Kallioniemen lavalla, ja minua säesti kahden kappaleen verran isäni orkesteri Myllypelimannit, jota puolestaan johti kummini Esa Laakso. Tästä alkoi ammattimainen keikkailu, tosin urheilun ja koulun ohella. Se oli muuten erittäin tärkeää aikaa, sillä silloin laitettiin kontrabasso käteen ja sanottiin, että vedä tästä vaan. Ei ollut mitään nuotteja, ainoastaan korvat päässä. (Suosittelen kaikille) 13-vuotiaana Asko Laakso niminen haitarivirtuoosi Anjalankoskelta otti yhteyttä meikäläiseen ja siitä alkoikin 3 vuotta kestänyt basistin pesti Nostalgia-orkesterissa. Kyseisen orkesterin aikana sain paljon merkittävää tietoa bändisoitosta, sekä myös vanhasta tanssimusiikista. Orkesteri soitti nimittäin erittäin harvinaisia kappaleita ja myös Sinitaivas orkesteriin asti on osittain säilynyt ajattelutapa noista ajoista. Eskolanmäen ylä-asteella ollessani (muka opiskellessani) musiikinopettajaksi tuli Osmo Seppälä. Route Down to Georgia niminen Country yhtye perustettiin ollessani n.17-vuotias. Orkesteria johti Eero Ohlsbom niminen viuluniekka, jota ei turhaan tituleerata Anjalankosken Charlie Danielsiksi. Samoihin aikoihin 17-vuotiaana aloitin bassonsoiton Swingers Company nimisessä, nykyisin bilebändissä. Siirryin myöhemmin kyseisen bändin perkussionistiksi ja myöhemmin rumpaliksi. Nykyisin bändissä rummuttelee hyvä ystäväni vuosien takaa ja edestä “Anjalankosken Elvin Jones” Sami Laakso, joka soitti mm. Nostalgiassa samoihin aikoihin. Hieno rumpali! Samilta koppasin muuten paljon vaikutteita vanhan tanssimusan soitossa, jota myöhemmin jalostin omaksi tyyliksi… Pohjois-Kymen Musiikkiopisto alkoi 17-vuotiaana sähköbassonsoitolla. Lisäksi opiskelin musiikinteoriaa ja säveltapailua. Klassista ja Pop & Jazz. Soitin sähköbassoa Musiikkiopiston Big-Bandissa. Myöhemmin vaihdoin pääinstrumentiksi rummut. Instrumentin vaihtoon vaikutti erittäin paljon Jari “KEPA” Kettunen niminen rumpali, joka iloisella olemuksellaan ja mielettömällä ammattitaidollaan ikään kuin puhui ympäri rumpujensoiton upeaan maailmaan.J Loistava opettaja, tähän mennessä tärkein rumpusektorilla. 18-vuotiaana tuli kuvioihin kaksi yhtyettä. Rautalankahenkinen Twisters, sekä pop/rock bändi Langennut Enkeli. Twisters keikkailee nykyäänkin hyvällä menestyksellä. Langennut Enkeli kuopattiin, mutta kohokohta oli varmasti Kouvolan Kuntotalon keikka, jossa oltiin Tik Takin lämmittelybändinä. 20-vuotiaana astuin asepalvelukseen itsenäisen isänmaan kunniaksi. Suoritin velvollisuuteni Hämeen Rykmentissä, Hennalassa ja niin kuin voi vain kuvitella, tietysti soittokunnassa. Soittelin kuviomarssibändissä, pienyhtyeissä(muutaman keikan) sekä tietysti rumpuryhmässä. Tuo aika oli aivan mielettömän mukavaa, etenkin näin jälkeenpäin ajateltuna. Lisäksi kiusasin itseäni ylimääräiset 3 kk suorittamalla aliupseerikoulun. Siellä ollessani tutustuin Suomen ihanaan luontoon perinpohjin pintaakin syvemmältä ja mikä parasta upeassa seurassa. Muutaman kerran kun Hälvälää puolustettiin meinasi tulla ihan kylmä, mutta laulu raikasi teltassa siihen malliin, että ei haitannut. Ja mm. alik. Siltalan meininki piti fiiliksen korkealla. Joka jannu oli niin upea tapaus intissä, että ihan ikävä tulee. Auk:ssa muuten lauloin kuorossa, jota johti Mikko Sidoroff. Upea kirjuri/kuoronjohtaja. Armeijan jälkeen tein keikkaa Ari Klemin kanssa, joka on mielestäni yksi Suomen kovimmista laulajista. Pääsin tuolloin soittamaan erittäin kovien jätkien kanssa, vaikka itse olinkin (olen edelleen ainakin toistaiseksi) nuori pojankloppi. Tuona aikana opin todella paljon eri asioita musiikista. Syksyllä 2006 aloitin opiskelu Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa, aikuisten näyttötutkintolinjalla. Opinnot jatkuva edelleen ja valmistuminen lykkääntyy (ylläri, ylläri) Sinitaivas projektin myötä Syksylle 2007. Tämä vuosi on ollut ihan älyttömän antoisa. Aloitin pianotunnit ja jatkoin Solfan opiskelua. Solfassa opettajana ehkä maailman parhaat tilannekoomiset jutut omaava Mauri “Maukka” Isoaho. Piano-opettajana on toiminut Seppo Saren. Rumpuopettajaksi tulivat Seppo Suhonen ja Miri Miettinen. Molemmat loistavia rumpaleita. Miri puolestaan on opastanut vuoden aikana monissa käytännön asioissa. Rumpumikityksissä, viritysasioissa, viinivalinnoissa ja on ollut muutenkin kannustava ja mielettömän mukava tyyppi. Ehkä eniten silmiäni on avannut uuteen musiikkiin Neff Irizarry. Hänen kauttaan olen löytänyt lattarimusan ja ruvennut oikeasti treenaamaan.(sen minkä keikoilta ehtii) Tällä hetkellä Brasilialainen musiikki on vienyt mennessään aivan täysin. Neff on uskomaton tyyppi . Kunnioitan ja arvostan häntä suunnattoman paljon Seuraava vaihe onkin sitten jo ihan oma lukunsa, josta kerrotaan lisää myöhemmin. Opiskelutausta Bänditausta pähkinänkuoressa
|
||