Sinitaivaan alkuvaiheet sekä Juhiksen mietteitä:

 

Vuonna 2006 koitti vapaus armeijasta ja siinä kotiin ajellessani vuoden -92 Toyota Corollalla rupesin kelaamaan mielessäni, että mitäs nyt? Vuosi takana armeijaa ja erittäin helppoa elämää mutta nyt se oli loppu ja oli pakko keksiä jotain. Jotenkin pelotti et mitäs nyt pitäisi tehdä. Inttiin en pyynnöistä
huolimatta jäänyt kersantiksi (vaikka ois ehkä pitäny) vaan olin sopinut Ari Klemin kanssa muutamia keikkoja vuodelle 2006, tosin niin epäsäännöllisesti ettei ollut tarpeeksi varmuutta sille, miten saa laskut ym.maksetuksi. 12 keikkaa piti olla helmikuulle 2006, vaan kuinkas kävi...ei ollut...Silloin tajusin että jotain
on pakko tehä. Ajauduin Mikko Marjakankaan kautta tuurauskeikalle Lahden Grandiin Janne Joki nimisen laulajan taustalle ja siitä n. kuukauden päästä olin keikalla Vuoksenniskan työväentalolla legendaarisen trumpetistin Nalle Lehtosen kanssa! Hassua sinänsä koska olin vuonna 2001 ollut "fanittamassa" Nallea Tirvan lavalla, jolloin ihastuin puhaltimiin ihan täysillä...Ensitapaaminen "Lötjösen" kanssa oli mieleenpainuva, niinkuin varmaan kaikilla jotka ovat kyseisen "hahmon" tavanneet..:) Keikka meni tavallaan ihan hyvin..

Koitti huhtikuu ja uudet kujeet. Talaslahden Kari soitti ja kysy pääsisinkö tuuraamaan neljäksi päiväksi Rosellalle
säestämään Heli Ruotsalaista Twisters -orkesterin kanssa. Tottakai lähdin fiilistelemään, kun olin 2 vuotta soittanut kyseisessä orkesterissa aikoinani. Vakipaikkaa tarjottiin myös tuosta yhtyeestä sen reissun jälkeen, mutta Nalle oli jättänyt soittopyynnön ja soitin heti takaisin Nallelle, että mitäs oli asiaa. Ehdotti jos lähtisin laulavaksi rumpaliksi Nallen bändiin. Olin innoissani tietysti, tosin epäilin laulajan taitojani kun en ollut aiemmin ollut solistina "oikeassa" bändissä. Nalle kaikesta huolimatta teki musta lopulta laulajan orkesteriinsa.
Olin suunnitellut orkesteria jo pitkään erään lahtelaisen kosketinsoittaja Efen kanssa, sekä Ekholmin Samin joka oli
loistava basisti Mäntästä, tosin tammikuussa 2006 tapasin myös Lehtimäen Jukan Ari Klemin kotona järjestetyssä "koesoitossa". Efen ja kumppanien kanssa treenattiin myös vanhempieni autotallissa Myyrätiellä, joka myöhemmin on tullut tunnetuksi Myyräpaikkana. Jukkaan törmäsin Tampereen Komeetassa ollessani siellä Klemmarin kanssa keikalla. Sanoin Jukalle että ruvetaan tekee jotain kimpassa sillä (ainakin vielä tuolloin) oltiin erittäin "samanhenkisiä" Jukan kanssa ja haluttiin samoja asioita bändin suhteen. Aattelin että jos parikymppinen jätkä käy tansseissa niin se on yhtä ääliö kuin minäkin, sillä kävin myös itse tansseissa..:) Tosikoille - se oli sit vitsi, sillä tanssi on upea harrastus. Aikasempien bändien kanssa olin vain rumpali, joka soitti (ainakin yritti soittaa) niinkuin sanotaan mukisematta. Eikä siinä mitään sillä olinhan vain bändin rumpali ja joku toinen halus toteuttaa omia visioitaan liiderinä.

Tajusin muiden bändien aikana, että kun kierretään tanssipaikkoja ja ollaan tanssiorkesteri niin lavalla ollaan vain ja ainostaan lipunostajia varten ja nimenomaan tanssijoita varten. Haluan korostaa, että tanssipaikoilla tarkoitan nimenomaan lavoja ja tanssipaikkoja, joihin tullaan selvinpäin nauttimaan tanssista sekä monipuolisesta musiikista, enkä sellaisia paikkoja mihin tullaan hengaamaan ja juomaan viinaa. Baarimusiikki ja niin kutsuttu bilemusiikki on eri asia ja se kuuluu nimenomaan baareihin/yksityistilaisuuksiin. Ja se on erittäin jees musaa sinne. Halusin orkesteriin tyyppejä jotka tajuaa miksi tätä hommaa tehdään. Aikaisemmin ei välttämättä aina ollut niin. Jukka oli loistava valinta koskettimiin ja Sami jatkoi basistina.
Kun Sami lopulta lopetti jäätyään päivätöihin niin uuttaa basistia tarvittiin. Otin yhteyttä armeijasta tuttuun kaveriin, legendaariseen Petri Hannoseen, joka tunnetaan bassottelun ja laulun lisäksi mystisellä lisänimellä palko..Siitä sitten hurja trio ja Nalle lähtivät kiertämään suomea solistinaan Rainer Friman.
Tätä lystiä kestikin sitten puoli vuotta, kunnes pääsimme Viihdyttäjä 2007 -kilpailuun. Kovaksikeitetty trio ei kuitenkaan riittänyt, vaan kitaristiksi tuli Timo "Timpe" Salmi ja puhaltimiin Tapani "Töötti" Salonen. Puhaltimet oli Nallen ajoilta jäänyt intohimo, johon muutkin bändin jäsenet suostuivat (ylläri) kun "ehdotin" asiaa. Näin oli Sinitaivas syntynyt..

Kilpailut tietysti voitettiin!!! Ja titteli Viihdyttäjä 2007 antoi suuren mahdollisuuden näyttää mihin pystytään...Kaikki oli vielä kesken mutta hyvältä näytti. Tästä kiitos Nallelle joka kehotti meitä osallistumaan kisoihin, jotta pääsisimme "paremmille oksille". Kesäillan Valssi oli loistava kokemus ja koko viime vuosi on ollut hienointa aikaa elämässäni. Surun hetki oli Syksyllä 2007 kun pitkäikainen (8 kk) puhaltajamme Tapani "Töötti" Salonen kertoi halunsa lopettaa kiertävänä Sinitaivas-muusikkona. Tuo tieto oli shokki meille kaikille koska olimme kulkeneet pitkän (Reijo) taipaleen porukassa ja kokeneet paljon, mm. hurjan Levitunturin valloituksen Paten
parhaalla bussilla, jossa tosin itse en ollut mukana. Kun tiedosta toivuttiin, niin useiden skyydelten jälkeen alkoi uuden puhaltajan metsästys. Oivaksi valinnaksi todettu Jari "Kanki" Kankare löytyi erinäisten puheluiden jälkeen Kuopiosta ja on sitten erittäin loistava hahmo ja tunteiden (Janne) tulkki!
Tapani jatkaa musisointia mm. antaen klarinetin yksityistunteja. Tästä jatketaan uusin kujein...

Sinitaivas on perustettu teitä varten arvon tanssijat ja iskelmän ystävät. Pyrimme parhaamme mukaan tekemään tanssi-illasta tasapainoisen soittamalla illan aikana mahdollisimman monipuolisesti, kuuntelemalla myös toisen orkesterin (mikäli sellainen on) ohjelmistoa ja sen mukaan
soitamme omaamme. Pyrimme myös uusimaan ohjelmistoamme tasaisin väliajoin, jotta innokkaat kannattajamme eivät kyllästyisi. Ohjelmiston tempoista päätän minä, tosin Jukka "Puolisukka" Lehtimäki suurena polkan ja masurkan mestarina päättää vähemmistötanssien tempot..:)
Tempomme perustuvat nimenomaan tanssittavuuten ja omiin kokemuksiin tanssilattialta, tosin nämä ovat aina mielipidekysymyksiä joista ei voi kiistellä. Pyrimme kuitenkin pitäämään kultaisen keskitien jotta jokainen pystyisi tanssimaan omia kuvioitaan. Niin seeprakengät kuin tavalliset vaihtoaskelhiihtäjät, henkilökohtaisesti kuulun vaihtoaskelhiihtäjiin sekä tanssin joitakin seeprakengille soveltuvia jive-kuvioita. Näistä kiitos Maija Astikaiselle.

Tässä oli jotain mietteitä ja ajatuksia meikän eli Juhiksen pääkopasta erittäin epävirallisella tyylillä kerrottuna ja toivon että tiedonjanoiset ihmiset löysivät vastauksia.
Nähdään keikoilla! : )

Juhis